Eksyminen medinaan ja muita kertomuksia Marrakechista

Vietimme kolmen ystäväni kanssa vajaan viikon Marokon Marrakechissa maaliskuussa 2018. Tuolloin Norwegian lensi suoria lentoja Helsingistä Marrakechiin, joten tutustuminen tähän värikkääseen ja eloisaan kaupunkiin oli suhteellisen helppoa. Lensimme yhden ystäväni kanssa muutaman päivän etukäteen Marokkoon, kun toiset tulivat perästä. Se, miksi valitsimme Marokon, taisi johtua puhtaasti uteliaisuudesta ja melko lämpimästä ilmasta maaliskuussa.

Jo lentokoneessa meille jaettiin maahantuloilmoituskaavakkeet, joissa kysyttiin kaikkea mahdollista, kuten vanhempien ammattia ja matkan syytä. Lentokentällä paperilaput palautettiin virkailijoille, jotka kysyivät muutamia tarkentavia kysymyksiä, kuten miksi olen toimittajana tullut Marokkoon (tulin lomalle) ja aionko kirjoittaa jotain paikallislehteen matkasta (en aikonut). Pääsimme eteenpäin, mutta olin huomaavinani, että minun lappuni siirrettiin eri pinoon toisten kanssa.

Appelsiineja suoraan parvekkeelta

Marrakechista olimme varanneet Riadin, eli tyypillisen marokkolaisen majatalon, viikoksi. Saavuimme taksilla Marrakechin vilkkaan keskustan laitamille, ja edessä oli oikean kujan ja oven löytäminen väkijoukosta.Vedimme matkalaukkuja ohi pienten kujien, vesilätäkköjen, hedelmäkojumyyjien, lukuisten uteliaiden katseiden ja myös kärryjä vetävien aasien. Mietin, olimmeko tulleet aikakoneella menneisyyteen. Niin absurdilta se kaikki tuntui. Lopulta löysimme sivukujalta jykevän, turkoosin oven, koputimme ja pääsimme sisään. 

Riad oli upea. Vaikkei se ollut mikään luksusmajoitus, se oli todella kotoisa. Sisäpihalla kasvoi oikea appelsiinipuu, ja appelsiinin tuoksu leijaili joka puolella. Puun alla oli pieni (hieman tosin likainen, koska puusta oli tippunut lehtiä) uima-allas ja huoneet levittäytyivät kahdessa kerroksessa sisäpihan ympärille. Saimme heti eteemme kannullisen minttuteetä ja hengähdimme sohvalle täyttämään ilmoittautumiskaavakkeita. Seuraavat yöt vietimme tässä kotoisassa majatalossa, jonka huoneet olivat pienet, ja kylpyhuoneissa ei ollut ovea nimeksikään, mutta toisaalta: aamulla saattoi omalta pieneltä parvekkeelta kurottautua ottamaan tuoreen appelsiinin suoraan puusta. Ja aamiainen marokkolaisine pannukakkuineen oli herkullinen. Riadin omistajat olivat todella ystävällisiä ja auttoivat meitä löytämään hyviä kohteita kaupungista.

Tie vie yhä syvemmälle medinaan

Lähdimme jo samana iltana ystäväni kanssa kaupungille kiertelemään, mutta jouduimme olemaan aika varuillamme. Kaksi länsimaista naista herätti kyllä huomion, vaikka yritimme pitää matalaa profiilia. Turvallisemmalta tuntui kuitenkin seuraavana päivänä liikkua valoisan aikaan, ja erityisesti sitten, kun loputkin ystävämme saapuivat. Saimme silloinkin paljon huomiota erityisesti vaaleahiuksisten kavereideni ansiosta (tummatukkaisena sai olla enemmän rauhassa), ja yrittipä joku ostaa ystäväni tarjoamalla maksuna kameleita. En enää muista montako, mutta kyllä niillä kamelifarmin olisi perustanut.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme medinan eli vanhan kaupungin tunnettuja ostoskujia. Värikkäät lautaset, lamput, laukut, matot, rahit, kaikki ne veivät huomiomme ja imimme itseemme värejä ja tuoksuja. Marrakechissa kaikki tuntui olevan täydellisen kaunista: olisin voinut sisustaa koko asuntoni niillä väreillä ja mosaiikkikuvioilla. Yritimme myös painaa mieleen parhaimpien myyntikojujen sijainnit, jotta löytäisimme vielä myöhemmin takaisin (osaan löysimmekin). Pidimme koko ajan mielessä, etä olemme melko lähellä keskusaukiota, mutta siitä huolimatta onnistuimme eksymään. Yhtäkkiä emme enää olleetkaan sillä kiireisellä turistialueella, vaan ympärillä oli jos jonkinnäköistä käsityöläistä valmistamassa tuotteita. Nahka haisi ja savua meni silmään,  kun katselimme ympärillemme yhä tiheämmäksi ja pimeämmäksi käyneessä medinassa. Pieni paniikki alkoi nousta.

Olimme lukeneet etukäteen erilaisista matkaoppaista ja blogeista, että medinassa liikkuu paljon paikallisia, jotka tarjoavat apua, mutta lopulta pyytävät siitä isojakin summia rahaa. Kieltäydyimme avusta monta kertaa. Lopulta yksi nuori poika alkoi tuntua aidosti vilpittömältä, ja olimme valmiina maksamaankin jotain, että pääsisimme nopeasti takaisin tutulle turistikadulle. No niinhän siinä kävi, että hän johdatti meitä yhä syvemmälle medinan kujille, ja vaikka hän vannoi, että se on reitti ulos, intuitiomme kertoi muuta. Käännyimme ympäri ja lähdimme taaksepäin. Yllättäen huomasimme aivan länsimaalaisilta näyttäviä ihmisiä ja saimme heiltä ohjeet takaisin vanhankaupungin sydämeen, Djemaa el Fna -aukiolle. Oli helpottavaa päästä väljemmille vesille. 

Yö tähtien alla ja kamelin vieressä Saharassa

Mitä muuta matkaamme kuului, oli jotain uskomatonta. Marrakechin nähtävyyksien kiertelyn lisäksi teimme mm. yön yli matkan Saharan autiomaahan. Pikkubussi ajoi Atlas-vuorten yli, mutkikkaita teitä pitkin toiselle puolelle. Matkalla kävimme tutustumassa pikkukyliin, joista yhdessä oli mm. kuvattu Game of Thrones -sarjaa, näimme kummallistakin kummallisempia kyläapteekkeja, tutustuimme paikallisiin mattokauppiaisiin, söimme paikallisissa ravintoloissa ja kun pääsimme Saharan erämaan laitamille, meitä odotteli kamelijoukko. Sitten vain noustiin kameleiden selkään ja ratsastettiin kohti auringonlaskua.

Leiripaikka Saharassa oli täynnä telttoja. Isoimmassa niistä söimme iltapalaa, istuimme nuotion äärellä ja kuuntelimme, kun oppaamme lauloivat paikallisia lauluja. Kun nuotio hiipui, painelimme yöpuulle. Pyysimme saada nukkua ulkona tähtitaivaan alla (teltoissa ei ollut sen lämpimämpää) ja asettelimmekin neljä patjaa vierekkäin ja itsemme paksuissa vaatteissa isojen mattojen/peittojen alle. Yö oli kylmä, nenä oli aamulla jäässä, eikä uni paljon silmään tullut, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Autiomaa pimenee äärettömän mustaksi yöllä. En saanut unta, kaukaa kuului koirien (tai ehkä joidenkin muiden eläinten?) ulvontaa, johon leirissä ollut vahtikoiramme vastasi. Leirin toisella laidalla yksi oppaamme jäi nukkumaan ulos ilmeisesti meidän takiamme, mutta muut turistit vetivät yksitellen telttojen vetoketjuja kiinni. Minä makasin selälläni ja katselin tähtitaivasta. Miljoonat tähdet levittäytyivät ylläni niin kauniina, että olisin voinut katsoa sitä koko yön, enkä välittänyt, vaikka niin olisi käynyt. Jossain vaiheessa nukahdin, ja heräsin, kun aurinko alkoi nousta ja lämmittää kohmeista nenääni.

Yksi erikoinen kulttuurikokemus oli vielä matkan viimeisenä päivänä, kun kävimme tutustumassa marokkolaiseen hammam-kylpylään. Se, että vieras ihminen tulee pesemään (tai jynssäämään) sinut mustalla saippualla on jopa suomalaiseen saunakulttuuriin vähän liikaa. Hämmentyneinä istuimme "saunassa" ystäväni kanssa – puhdasta kyllä tuli, ja hieronta kylpylän jälkeen oli rentouttavinta hetkeen. 

Jos jotain Marrakechista suosittelen, on se tämä: aisti kaikkea, mitä pystyt. Värejä, tuoksuja, makuja, ääniä, sisältä nousevia tunteita, appelsiinin huumaavaa tuoksua. Nauti. Lopulta sillä ei ole väliä, mitä nähtävyyksiä ehdit nähdä, Marokko on koettava kaikki aistit avoinna.